Sydänsuruja - materian lumo

Nyt se sitten tapahtui. Olihan tätä jo odotettu, mutta kun se osui kohdalle, niin ottaahan se koville.
Hassua, sitä ei vaan ikinä usko, että niin käy. Ympäri käydään, mutta yhteen tullaan. Aina. Ensimmäisellä, lumoutuneella hetkellä ei koskaan oleta, että se loppuisi milloinkaan. Mutta niinhän siinä kävi.

Vaihdoin puhelinta.

Oli rankempaa kuin luulin heittää hyvästit vanhalle Nokialleni, pinkille ilopillerilleni, joka kaikesta huudosta, kiroamisesta ja molemminpuolisesta mykkäkoulusta huolimatta palveli uskollisesti loppuun asti. Kuhmuja, säröjä ja hiertymiä voi toki tulla, mutta kaikki kolhut on kestetty.
Eniten minua kuitenkin huolestuttaa kiintymiseni esineisiin. Minulla voi olla kaapissa vanhoja vaatteitani, jotka eivät enää mahdu päälle, mutta joihin minulla on vahva tunneside. Kaappini pursuavat pokkareita, lehtiä, kyniä, vihkoja, pikku patsaita, kankaan palasia ja sulkia. Tavaroita, joihin olen rakastunut vuosien mittaan. Äitini ei ymmärrä, etten voi heittää niitä pois.
Tämä pesee myös puhelimiin. Kaikki kännykkäni ovat olleet Nokioita (ehkä ainoa isänmaallisuuden merkki, jonka minusta löydätte), ja ne kaikki ovat tallella. Suurin osa on perintökännyköitä, eli vanhempieni vanhoja, mutta aina niin uusia, että ovat herättäneet ihastuneita huokauksia niin itsessäni kuin kaverien keskuudessa. Ehkä tämä ihailu, uutuuden lumo, synnyttää osittain kiintymykseni. Uuden puhelimen tuntu, väri, kiiltävä näyttö (josta on ihan pakko repiä se suojamuovi pois) ja uudet toiminnot, jotka avaavat oven karttoihin, meileihin, nettiin, sovelluksiin, peleihin, musiikkiin... Kaikki se uusi ja turha, joka viehättää niin luvattoman paljon (kuten värinäytöt ja liikkuvat taustakuvat aikoinaan).

Uusi puhelimeni on myös Nokia. (hei, miksi rikkoa perinteitä?) Lumia, vain kaksi mallia uudempi kuin edellinen. Ja se on sininen. Kun enoni löi entisen puhelimensa käteeni (taas käytetty, edelleen, miksi rikkoa perinteitä?) olin sataprosenttisen varma, ettei tästä tule sopuisaa liittoa. Tunsin sen.
Mutta alun jälkeen, kivuliaan sim-kortin siirron, yhteystietojen siirron, live in:nin uudelleen kirjautumisen, sähköpostien synkronoinnin, musiikin uudelleen latauksen, kuvien poiston ja latauksen, marketplacen avaamisen, sovelluksien lataamisen ja zunen synkronoinnin jälkeen puhelin alkaa viimein tuntua omalta. Vaikka takakannen sinisen sävy vielä aiheuttaakin katkeruutta, niin tästä selvitään. Pakko selvitä.

Jakakaa omia puhelinkokemuksia, tuskallisia/tervetulleita eroamisia? Koska hei, rakkaita ja vihattuja kapuloita löytyy varmasti kaikilta.

Jokaisen muotihullun merkkipaalu: Lontoo

Viime postauksesta on kulunut jo varmaan puoli kuukautta, mistä ei voi täysin syyttää Lontoota, kämpän remppaamista ja opiskelujen aloittamista, mutta ainahan voi yrittää. ( laiskuudella ei tietenkään ollut mitään osuutta asiaan...) Mutta ensiksi Lontoosta. Uskomatonta, mutta totta, opin jopa jotain tuhlaamisen ja riemun kiljahdusten lisäksi.

1. Älä ota ruumaan meneviä matkatavaroita. Mahdollisimman pieni lentolaukku,  josta jätä tyhjäksi niin paljon kuin saat. (tuliaiset tulevat täyttämään kaiken tyhjän.)

Voi kuullostaa oudolta, että pitäisi siis mennä yhteen maailman upeimmista kaupungeista muutaman T-paidan ja farkkujen voimalla. Se kaikki käy kuitenkin järkeen todellisuudessa. Ensinnäkin, matkalaukkujen etsiminen lentokentällä on yhtä helvettiä, varsinkin kun kentältä ulos pääseminenkin on oma tarinansa. Lisäksi, valehtelet itsellesi, jos uskot ettet tule ostamaan yhtäkään vaatetta.

2. Metro on sikahelppo, jos jaksaa edes yrittää tutkia karttaa.
3. Älä naura kenellekkään metrossa. Olet takuuvarmasti seuraava, joka on rähmällään äkkipysähdyksen takia.

Molemmat tosia. Yritystä vain peliin ja metrokartta häpeilemättä käteen. Turistit erottaa siitä, että he horjuvat metron lähtiessä liikkeelle. Paikalliset tuskin värähtävätkään.

4. Kaikki on kallista. Älä kitise. Sillä hei, kuka ei tarvitse timenteilla vuorattua kylpyammetta??

Niinpä, kuka ei?

5. Musikaalit eivät ole pelkästään mummoille ja kulttuuripelleille.


6. Pizzahut on tarpeeksi hyvä ravintola.

Pää kiinni, kaikilla on nälkä viiden tunnin kävelyn jälkeen.


7. Karppaajat ovat sukupuuton partaalla oleva laji Lontoossa.

Ihan oikeasti, miten maassa voi olla niin paljon voileipiä? Onko se edes laillista? 

8. 100 metrin jono kruunun jalokiviä katsomaan ei tunnu missään.

9. 10 metrin jono naisten vessaan vie koko päivän.

10. Ben&Jerry on ihan hyvä välipala-paikka. Samoin Starbuks.

11. Älä unohda budjektia ja ajankäyttösuunnitelmaa shoppaillessa. Muuten käytät useita tunteja pelkästään Topshopin tai New lookin miljoonakerroksisiin liikkeisiin. (kröhöm...)

12. m&m worldin löytää seuraamalla keltaisten paperikassien virtaa (sieltä pois löytää vain kirkumalla oikein
kovaa.)

Myös sydänkohtauksen näytteleminen tai megafonin käyttö voi auttaa...

13. Museot voivat olla tosi kiinnostavia...

14. Käykää King's roadilla! Vivienne Westwood, Lush, tukuttain sisustusliikkeitä, kahviloita, vaatekauppoja ja muuta!

15. Älkää keskittykö pelkästään shoppailemaan, kiertelemään nähtävyyksiä ja välttelemään kaloreita (joita muuten tulee ihan väkisinkin...)

Koska 24 tuntia sitä rumbaa vie hermot lehmiltäkin. Yrittäkää myös rentoutua, viettää aikaa hotellilla muutenkin kuin vain nukkuessa, kierrelkää syrjäisemmällä seudulla, etsikää kiva kahvila (ei pakon edestä, kun seurueen nuorimmat/ vanhimmat kiljuvat nälästä). 

Ja totta kai piti tehdä viime hetken ostokset lentokentältä. Benefitin So hooked on Carmella - hajuvesi ja They are Real! - ripsari. Merkkiä on vaikea löytää Suomesta, joten tilaisuus oli pakko käyttää hyväksi.

Siinäpä se, darlings! Heippa!

language change - kielisolmu

Olen tähän asti pyrkinyt ja yrittänyt kirjoittaa englanniksi, mutta pidemmän päälle se uuvuttaa. Aloitan kohta lähes täysin englannin kielisessä lukiossa, ja pelkään, etten enää saa tilaisuutta kirjoittaa suomeksi. Pakko myöntää, että myös kirjoitusten laatu ja sisältö kärsii toisen kielen käytöstä. En koe olevani tarpeeksi "sujuva" puhuja tai kirjoittaja, jotta voisin jatkaa englannilla. Lisäksi haluan kirjoittaa paljon muustakin, kuin pelkästä pukeutumisesta, mutta vaivalloinen kirjoitusprosessi estää minua. Ajattelen ja muotoilen tekstin suomeksi, ja sen sujuva kääntäminen englanniksi takkuilee, jolloin tekstistä tulee väkinäistä.
Muuttoni seurauksena en pääse enää osallistumaan sanataideryhmän tapaamisiin, mikä harmittaa minua. Heidän kritiikeilleen ja kehuillaan oli suurempi osuus kirjoittamisessani kuin millään muulla aijemmin!

Ja hyvä on, ehkä pieni laiska osa minusta tahtoo helpomman ratkaisun.
Mutta luulen, että se pienilaiskaosanen on kerrankin oikeassa. (Kaikilla on tähtihetkensä).

From Vivienne Westwood to Green up!

Few months ago my mother's cousin told me, that her colleague had worked with Vivienne Westwood recently. They designed a T-shirt for Green Up!. And of course, after hearing this, I wanted that shirt. Badly. Angel as she is, she promised to get one for me.

And now, after months of waiting and waiting:

orb - logo! 

It's my first Westwood - cloth. I have loved her jewels, bags and clothes so long that it feels amazing to finally have one! (You don't buy a shirt with 300 € just like that!) Btw: any ideas where we should go in London? Tell me if you have been/ live there! 

week review - irritating truth

Sometimes you just need to scream. At least inside of your mind. So, what's so hard in my life? One simple thing like money. 

I have maybe mentioned that we are going to London after two weeks. And of course I have to save all my monthly allowances and salary. 

Now I really realize hardness of the next 3 years, with my "poor student life" that everybody have told me. Just buying a magazine makes me wince. 

 But I think it does good for me. It's time to learn, that money isn't easy to get neither deserve. After 17 days I'm living on my own and be charge of paying food, rent, electricity, water, clothes plus everything I need for living, like chocolate, makeup, magazines, smoothies, jewels, ice cream and so on...

Yeah, it's going to be interesting...

Of course I'm stressing other things too, like the whole London-thing, moving, decoration ( still no bed, couch or any chairs!), new school and my friend's birthday, which is middle of everything. (No gift yet, btw..)

So here, annoying whining - post. 

Bye! 

shopper's excuse - sales

Have you ever heard this: "I can't buy this yet! I have to wait till sales..." I have. I have said it myself, too. Sales are maybe the best reason (read: excuse) to spend your money without getting yelled. Yes, you get few things with 50% off. Yes, you can save your money. And yes, it feels so much better to buy something with a red tag. 

But in the end you still use more money than you would without sales. 

Need a proof?

Check all your receipts. 

Anyway, I am the victim of sales, too. And here are my sacrifices:

ONLY rose denim flower shirt 50% off.

H&M shorts 30% off.

KappaH shorts 0% off 

Hilfiger Denim black iris 10% (?) off.

My mom bought this one, so I'm not sure how much it cost. 

Clitter sale: everything 75% off

And so: beware of sales! 

What about you? What have you bought? Any impulse purchases? 

Summer photoshoot

Why the weather is like survivors in Finland? First there is seven-days- session with rain, wind and cold. Then 1 day with sun, warmness and birds singing (and this happens to be the contest day). Well, me and my sister used the sunny day usefully (realist, shut up). Here, a very creative photoshooting:

shoes: "borrowed" from mom... these are one of those pair of shoes she newer use, 

but still she wants to keep them...

And yes, the water was cold. Super. Cold.

 ( hair-flowers by H&M)

Two workers from my summer job starts their vacation, so it's going to be hard time for me... (help) But hopefully I still get the chance to enjoy summer days. 

And btw, we are going to London on next month (!!!) One of my dreams will become true! There are million places I wanna go, but only five days to spend there...

Bye!